maanantai 24. lokakuuta 2016

Santorini - Red Beach, Perissa Beach ja Fira

5.8. lähdimme bussilla Kamarista Firan kautta Akrotiriin ja sieltä kävelimme rantaa pitkin kohti Santorinin kuuluisaa Red Beachia

Bussin ikkunasta kuvattua, matkalla Akrotiriin



Red Beachin parkkialuetta ja kirkko



Saavuimme Red Beachille

Upea paikka, mutta niin hirveästi väkeä, ettei siellä kovin kauaa viihtynyt!








Kävimme pulahtamassa roskaisessa vedessä, hetken ihmettelimme punertavaa vuoren seinämää/rantaa ja lähdimme pois



Entinen haukka


Taas bussin ikkunasta kuvattua


Saavuimme Perissaan ja kävimme syömässä. Minulla hortaa ja kylämakkaroita ranskalaisilla.

Kaverilla oli joku valtava kreikkalainen lautanen

Perissan rannalla viihtyi vähän kauemmin


Sitten jouduimme taas matkaamaan Firaan ja päätimme jäädä sinne hetkeksi pyörimään ja katselemaan auringonlaskua.






Seuraavana päivänä lähdimme kotiin. Santorinin lentokenttä oli kyllä aivan käsittämätön!! Äärimmäisen pieni ja siellä joutui jonottelemaan pihalla ja kaikki oli todella epäselvää. Epämääräisin ja pienin lentokenttä, mitä olen ikinä nähnyt!

Rento päivä Santorinilla

4.8. otimme vaan rennosti! Olimme rannalla ja uima-altaalla, sekä vaeltelimme kaupoissa.

Taustalla näkyy vuori, jonka huipulle kiipesimme

Kamarin rantaa (laavakiveä ja -hiekkaa)



Pieni kirkko rannalla

Santorini - Kiipeilyä ja autoilua, sekä antiikin Kreikkaa

3.8. meidän vuokra-auto tuotiin hotellille aamulla. Ensin ajoin Kamari Beachin parkkipaikalle ja sitten rupesimme kiipeämään kapeaa, mutkaista ja jyrkkää tietä pitkin vuoren huipulle. Tien päätyttyä piti kiivetä rappusia ja kapeita polkuja pitkin päästäkseen muinaisen Thiran kaupungin raunioille. Mitä korkeammalle pääsi, sitä enemmän tuuli ja välillä tuuli aiheutti todellisia vaaran paikkoja, sillä kapeat polut kiertelivät ihan jyrkän reunaman tuntumassa ja tuuli oli niin voimakas, että se olisi ihan hyvin voinut heittää ihmisen alas vuorelta... Huipulla sai olla kyllä todella ylpeä itsestään, kun oli uhmannut vaaraa ja korkeanpaikankammoa ja jaksanut kivuta sinne asti auringon porotuksessa, sekä kovassa helteessä!

Näkymä vuorelta Perissan kylään

Antiikin Thiraa



Näkymä Kamariin
















Taas aaseja 
Sitten lähdettiin ajelemaan. Santorinilla liikenne oli todella kaoottista ja tiet oli monin paikoin huonoja ja kapeita. Ajaminen Santorinilla oli monin verroin ikävämpää kuin Rodoksella, missä olimme myös vuokranneet auton. Rodoksella oli helppo ajella, Santorinilla ei! Sitten ajoin kolarin... Pahasti ei käynyt ihmisille, eikä autoillekaan, pieniä lommoja ja naarmuja, mutta jonkinasteisen shokkitilan sain säikähdyksestä... Kolaripaikalla sai odotella pari tuntia poliisia, vakuutusyhtiön tyyppiä, autovuokraamon tyyppiä yms. Kuuma oli ja vesikin loppui, sekä järjetön nälkä vaivasi. Lopulta pääsimme taas jatkamaan matkaa ja ajoimme jonkun panoramaravintolan luokse.

Näkymiä ravintolan ikkunasta


Sitten ajoimme Akrotirin kaivauksille.






Tämä taisi olla muinainen vessan pönttö. Muinaiset kreikkalaiset olivat viemäröinnin edelläkävijöitä, mutta tänä päivänä eivät... Vessapaperia ei saa heittää wc-pönttöön, tai putket menee tukkoon


Sänkyjä






Meidän reppana vuokra-auto, Volkswagen Up. Todella huono ajaa, ihme vempula ja tehoton!